Perustukset laitettiin kuntoon heti kun lumet olivat lähteneet, ja kesäkuun puolivälissä päästiin sitten pystytyspuuhiin. Kontion pergola-vajayhdistelmä "Salvia" tuotiin tontille viitenä pakettina sovittuna aamuna. Onneksi puikoissa oli tarkka kuski, sillä pakettien nostoon pihalle ei jäänyt yhtään liikaa tilaa! Paketit nostettiin mahdollisimman lähelle rakennuspaikkaa käytännössä ulkorakennuksen katon ylitse.
Ensimmäiset naurut saatiin, kun luettiin pakettien avausohjeet. Hirsipaketteja oli tasan yksi, ja näillä ohjeilla se kyllä saatiin auki ja purettua. Hyvistä ohjeista huolimatta hirsiä oli yksi liikaa ja se tietysti aiheutti kehikon pystytyksen loppumetreillä melkoisia sydämentykytyksiä. Onneksi virhe oli sattunut tehtaalla pakkausvaiheessa, eli yhtään hirttä ei ollut jäänyt kehikosta puuttumaan. Toivottavasti meillä olevaa ylimääräistä hirttä ei kipeästi kaivata jollain muulla työmaalla...
Perustus oli tehty niin huolella, että se oli täydellisesti vatupassissa ja kehikon pystytys lähti vauhdilla käyntiin. Piirustuksissa oli toivomisen varaa, mutta kahden diplomi-insinöörin ja kahden ekonomin osaamisen voimin niitä saatiin tulkittua sen verran hyvin, että hirsikehikko oli valmis noin 7 tunnissa.
Seuraavana päivänä mökkirakennelma sai katon päälleen. Huopakatto ja reunapellit asennettiin viikkoa myöhemmin, ja väliajaksi katto suojattiin sateelta kevytpeitteellä.
Mitään puuosia ei ole homesuojattu tehtaalla, joten pakettien avaamisen jälkeen pintoihin vedettiin Uulan homeensuojaliuos. Kannattaa myös maalata kaikki mahdolliset osat valmiiksi ennen asennusta, koska varsinkin pergolan kattorakenne tulee niin korkealle, että sen maalaaminen jälkikäteen on tuskallisen hidasta ja hankalaa. Päädyimme maalaamaan pergolan osat valkoiseksi Uulan petroliöljymaalilla, jonka pitäisi olla riittävän peittävä yhdellä sivelyllä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vähintäänkin oksankohdista pihka tulee maalista läpi muutamassa päivässä. Maalasimme siis ensin osat Uulan valkoisella ulkopohjamaalilla ja sen jälkeen öljymaalilla, jonka jälkeen lopputulos näytti hyvältä.
Tehtaan toimituksesta puuttui mökin katon huopakatteen alle tuleva kermi, ja Kontiolta asiaa tiedusteltaessa meille kerrottiin, että sitä ei tarvitse tällaisen ei-lämmitetyn rakennelman kattoon laittaa ollenkaan. Nettikeskusteluissa asiasta esitettiin kuitenkin eriäviä mielipiteitä, joten päätimme pelata varman päälle ja ostimme rautakaupasta Kerabit-aluskatetta ja asensimme sen huopakaton alle.
Mökistä halutaan romanttishenkinen kesäkeittiö, joten maalasin sisäseinät kahteen kertaan Uulan roosanvärisellä kuultomaalilla. Oksankohdat käsittelin oksalakalla ennen maalausta.
Pergolan pystytys kesti päivän kahden miehen voimin. Pitkittäiset kannatuspalkit ovat todella painavia, mutta kolmen hengen ja kunnollisten telineiden voimin ne saatiin nostettua paikoilleen.
Pergolaa ei ole alunperin suunniteltu katettavaksi, mutta ajattelimme että Suomen sääolosuhteissa olisi kiva, jos terassia voisi käyttää myös vähän huonommallakin säällä. Pergolan ja mökkirakennelman kattojen liitoskohta piti miettiä uusiksi, sillä katteiden väliin ei viitsisi jättää sateenmentävää rakoa, vaan ne pitää laittaa osittain päällekkäin. Hirsikehikko kuitenkin painuu kasaan vähintään kolme senttiä, joten pergolan katto pitää asentaa ainakin sen verran alemmaksi. Pergolan pystytolppia lyhennettiin kymmenisen senttiä, koska valokatetta varten poikkipuiden päälle piti asentaa vielä pitkittäin kakkoskakkoset tukipuiksi, eli ne vaativat vielä 5 senttiä lisää tilaa jo mainitun laskeutumisvaran lisäksi.
Mies ruuvaili terassin kannatuspalkit paikoilleen päivän aikana ja terassin "kansilaudat" asennettiin yhdessä parissa tunnissa. Taas asennusohjeissa oli toivomisen varaa, koska niissä ei oltu yhtään ajateltu, miten kansilaudat asennetaan kaidetolppien väliin. Nyt ongelma ratkaistiin niin, että tolppien molemmin puolin kulkevien pitkittäisten palkkien väliin sahattiin ylijäämäpalkeista lyhyitä tumppeja, joiden varaan laudoitus tehdään. Homma on vielä vaiheessa, joten palaan yksityiskohtiin seuraavassa päivityksessä.
Mökki maalattiin punaiseksi Uulan keittomaalilla. Höylätyn hirren pitäisi antaa haristua vähintään vuoden ennen maalausta, mutta vaalea hirsipömpeli pistää silmään tontin reunalla niin pahasti, että pinta oli pakko käsitellä jo nyt. Hirret siveltiin heti asennuksen jälkeen homeensuojalla, mutta otimme tietoisen riskin ryhtyessämme maalaamaan pintaa jo tässä vaiheessa. Lopputulos näyttää tosi kivalta, mutta henkisesti voimme varautua siihen, että maali rapisee seinästä piankin ja uusintamaalaus on edessä jo ensi kesänä. Ei haittaa, sillä maali on halpaa ja helppoa maalattavaa! Seinät on maalattu kahteen kertaan ja keittomaalia on ohennettu homeenestoaineella suhteessa 4 osaa maalia, 1 osa homeenestoliuosta.
 |
| Vain valokate ja portaat puuttuvat! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti