Matka Maan uumeniin

Yllätyksiltä ei vältytty tälläkään viikolla, kun remonttireiska aloitti kellarin lattian avaamisen. Alkuperäinen suunnitelma oli rouhia betonista sen verran pois, että huonekorkeuden kärsimättä sinne saadaan asennettua lattialämmitys uuden valun sisään. Melko pian kävi ilmi, että edellinen vastaava remontti on tehty melko omaperäisesti joskus 80-luvulla: kaakeleiden alta löytyi 15 cm betonikakku, jonka alla oli polyuretaanilevy lämmöneristeenä ja sen alla hienoa hiekkaa sepelin sijaan. Hiekka on tietysti niin litimärkää, että sen päälle ei kuivaamatta kannata tehdä yhtään mitään. Uusi vesieristys ei varmasti tulisi näissä olosuhteissa kestämään.

Ensi kesäksi suunnittelemamme salaojitusprojekti siirtyi siis jo tähän syksyyn. Kellarin valmistuminen siirtyy muutamalla viikolla eteenpäin ja pihaa kaivetaan talon ympäriltä auki melkein täysi kierros. Hyvä uutinen on, että mikään rakenne ei ole pilalle vettynyt ja koko ongelma saadaan salaojilla ratkaistua. Tällä hetkellä kellarimme näyttää siltä, että joku on porautumassa sitä kautta Maan sydämeen.

Rakennusjätteen määrä kasvoi oleellisesti viime viikonlopusta, ja olisimme olleet pahemmassa kuin pulassa ilman naapurin isännän väliintuloa. Hän järjesti pihallemme purkurojua varten lavan ja lupasi vielä hoitaa kuorman poiskin.

Samainen isäntä kävi sunnuntaina kylässä, kun olimme miehen kanssa harventamassa ulkorakenuksen nurkalla ollutta unkarinsyreeniä. Nyt ei ole sitten enää siitäkään puskasta harmia, kun hän haki avuksi moottorisahan ja ripeästi lyhensi pensaan puolimetriseksi kannoksi. Harmi sinänsä, että syreenistä piti luopua, mutta tämä oli järkiratkaisu: puu kasvaa aivan liian lähellä rakennuksen seinää, joka on jo alkanut kertyvän kosteuden takia lahota. Juurakko tunkeutuu sokkelin alle ja on vaarassa rikkoa sen lopullisesti. Lisäksi pöheikkö on jo meinannut repiä naapurin traktorista sivuvilkut irti. Kannosta pitää vielä jollain ilveellä päästä eroon, mutta jos sitä alkaa sijoiltaa väkivalloin nyhtää, niin saattaa samassa rytäkässä kaatua koko tönö. Annetaan siis asian nyt hautua ja palataan siihen keväämmällä...

Kellarista piti tällä viikolla poistaa vanha, tarpeettomaksi käynyt öljykattila. Bonk-henkinen pannu painaa varmasti 300 kiloa, joten sen hinaaminen maanpinnalle lihasvoimin olisi vaatinut runsaasti kantajia ja akrobatiaa, koska portaikko on erittäin jyrkkä ja kapea. Tällä kertaa apuun saatiin toinen naapuri, joka kävi traktorin kauhalla nyppäämässä vehkeen pihalle.

Yläkerran iso makuuhuone saatiin vihdoin tapetointia vaille valmiiksi! Tapetoitsija lupasi tulla hoitamaan senkin homman valmiiksi maanantaina. Sitten tarvitaan vielä 1-2 kerrosta maalia lattiaan, jonka jälkeen huone on asumiskunnossa.

Remonttipuuhien lisäksi viikonloppuna ehdittiin nauttia myös puutarhatöistä. Siirsin mooseksen palavanpensaan, varjoliljan ja muutaman sinivuokkomättään pois ensi viikolla alkavan salaojankaivuun tieltä, ja pari syreeniä löysi tontin reunalta uuden majapaikan. Maahan pudonnutta omenasatoa kerättiin hirville kuljetettavaksi ja puista kerättiin omenia omiin tarpeisiin. Makeat syömäomput on nyt kaikki kerätty, mutta Antonovkaa riittää puussa vielä useampi saavillinen. Mahtavan kokoisia pompuloita, sanoo insinööri!