Hyytävä maaliskuu ei ole lannistanut intoa päästä taas puutarhatöihin. Aloitin varovasti yhden omenapuun leikkaamisella jo helmikuun puolella, ja tänä viikonloppuna kävimme villiintyneiden puiden kimppuun täydellä teholla. Parhaaksi aseeksi osoittautui puukkosaha, jolla isompiakin oksia sai kätevästi katkottua vauhdilla. Leikattavia puita on toistakymmentä, ja käsisahalla hommaan tuhrautuisi tolkuttomasti aikaa.
 |
| Pupuille on maistunut tuore, vastaleikattu verso! |
Suurinta osaa puista ei ole leikattu vuosikausiin, eli ylikasvanutta versoa on aivan valtavasti. Oppikirjojen mukaan tällaisessa tilanteessa puuta ei kannata yrittääkään saada kerralla kuntoon, vaan jakaa leikkaaminen parin-kolmen vuoden jaksolle.
 |
| Kolmasosa latvustosta harvennettu, loput tehdään kahtena seuraavana kesänä. |
Viime kesän omenasato oli varsin mittava, vaikka moni puu tuotti kovin pieniä hedelmiä ja osa sadosta tuli alas jo raakileina. Oman analyysini mukaan vanhat ja hoitamattomat puut eivät jaksaneet hoitaa hommaansa loppuun saakka, ja yhtenä ongelmana varmasti oli tiheät latvustot, joiden läpi ei pääse riittävästi valoa. Tämän kevään harvennuskierroksen jälkeen latvustot näyttävät jo vähän paremmilta, joten toivotaan että hoitotoimenpiteillä on vaikutusta myös sadon määrään ja laatuun - vähemmän, mutta isompia omppuja!
 |
| Oksasilppurille on luvassa kiireinen kevät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti