Pinkkiä sen olla pitää!

Tänään kesäkeittiöön on saatu myös suurin osa keittiökalusteista! Kaapit ovat Ikeasta, ovimalli Rubrik Applåd hennon roosanvärisenä. Näyttää siltä, että kyseinen väri on poistunut Ikean valikoimasta, ainakaan äsken sitä ei verkkokaupasta löytynyt hakemallakaan.

Tilan pienuudesta johtuen alakaappeina käytetään yläkaappeja, joiden syvyys ei ole kuin noin 35 senttiä. Alakaapit eivät ole aivan kiinni seinässä, vaan sen verran irti että niiden ovien etureuna on samassa tasossa pöytälevyn kanssa, jonka syvyys on 45 senttiä. Pyökkinen levy on Bauhausista, jossa se on sahattu oikeaan mittaan. Levy öljyttiin kummaltakin puolelta pariin kertaan ennen asennusta. Pöytälevyyn upotetaan vielä tiskiallas keskelle alakaappien väliin. Kesäkeittiöön ei tule juoksevaa vettä, mutta allas on kätevä käyttää kantovedenkin kanssa - viemäriputki johtaa suoraan salaojaan, eli perunankeittovesistä pääsee helposti ja ekologisesti eroon.

Kesäkeittiön ja terassin sähköillä on oma ryhmäkeskus joka piilotettiin toiseen yläkaappiin. Lähes kaikki johdot saatiin piilotettua lattia- ja kattolistojen alle sekä keittiökalusteiden takana nurkassa olevaan ylijäämäpaneleista nikkaroituun koteloon. Kotelo maalataan vielä samalla värillä kuin seinähirret.

Sähköjä rakennelmassa on vähintäänkin riittävästi - yhteensä 6 pistorasiaa sisällä ja 7 ulkona. Terassille tullaan asentamaan jossain vaiheessa pienet ledit tunnelmavaloiksi, mutta tällä hetkellä valaistuksen hoitaa oven yläpuolella oleva pallovalaisin. Perinteisen päälle-pois -katkaisijan lisäksi valon voi laittaa toimimaan automaattisesti, jolloin liiketunnistimen ja hämäräkytkimen yhteistyö sytyttää ja sammuttaa valon tarpeen mukaan.

Seuraavaksi keittiömökkiin pitäisi rakentaa ainoalle jäljelläolevalle ehjälle seinälle kerrossänky. Tee-se-itse -ratkaisuun päädyttiin pienen pohdinnan jälkeen eilen, kun todettiin että Ikeasta ostettu metallinen putkihässäkkäkerrossänky on vähän turhan suuri ja se olisi pitänyt koota paikalleen ennen alakaappien asentamista. Sängyn design on vielä vähän työn alla...

Kesäkeittiön viimeistelyä

Kesäkeittiö on saatu loppusilausta vaille valmiiksi sittten viimeisimmän blogipäivityksen. Terassi on osoittautunut erittäin toimivaksi tilaratkaisuksi, kun sitä on testattu parina viimeisenä viikonloppuna kahden seurueen kanssa sekä suunnitellun grillauksen että spontaanimman kesäkekkuloinnin merkeissä.

Mökkerön sisäkaton panelit maalattiin valkoisella kuultomaalilla kahteen kertaan riittävän peittävyyden aikaansaamiseksi. Kattolistat on käsitelty samalla tavalla, ne vain odottavat paikoilleenasennusta.

Lattia maalattiin samalla Uulan lattiaharmaalla, kuin mitä Omenamäen muissakin sisätiloissa on käytetty. Lattialauta kuului kesäkeittiön toimituspakettiin. Asennuksen jälkeen oksankohdat käsiteltiin oksalakalla ja sen jälkeen lattia maalattiin kerran ohennetulla ja kahteen kertaan ohentamattomalla lattiamaalilla. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen muutama isompi kolo paikattiin puukitillä ja pystyyn nousseet karvat hiottiin pikaisesti alas hienolla vesihiomapaperilla.

Terassin ulkoasu on vaatinut vähän enemmän puuhastelua. Pergolaa ei alunperin ole tarkoitettu katettavaksi, joten sen pitkittäinen koolaus ja valokatteen asennus on ihan omaa designia. Valokatteen ja hirsimökin liitoskohdassa pitää ottaa huomioon, että pahimmillaan hirsikehikko saattaa laskehtia jopa 3 senttiä, eli valokatetta ei voi liittää ihan pienellä liikkumavaralla mökin kattoon. Lisäksi pergolarakenne pitää ankkuroida kiinni hirsimökkiin, ettei se lähde tuulessa lentoon tai ala muuten heilahdella. Tässäkin liitoksessa mökin laskeutuminen on otettava huomioon. Meillä haasteeseen on vastattu niin, että pergolan kantavat pitkittäiset palkit on kiinnitetty mökin hirsipäätyyn vaneriläpysköillä, joiden mökinpuoleisessa päässä on pystysuuntainen hahlo. Mökin laskehtiessa kiinnityspultti voi liikkua hahlossa niin, ettei pergolarakenne lähde väkisin vääntymään samaan suuntaan.

Terassin kaide oli Kontion mallipiirustuksissa suunniteltu ulottuvan kolmelle sivulle niin, että portaille jäisi vain 1,5 metrin pätkä terassin vasemmassa reunassa. Kaiteen rakenne oli perinteinen ristikkomalli jokaisen pystytolpan välissä. Me päätimme leventää portaita terassin koko etusivun pituiseksi ja muuttaa kaiteen vaakarimoitetuksi kahdella ehjällä sivulla. Kaiderima alusmaalattiin Uulan ulkopohjamaalilla ja sen jälkeen kerran Uulan petroliöljymaalilla. Maalaustyötä hidasti heinäkuun sateinen sää, sillä maali kuivuu vähintän 24 tuntia, kun olosuhteet ovat sekä valoisat että lämpimät...

Rimoitettu kaide on siis terassin kahdella sivulla. Kaiteen kulma jää käytännössä piiloon pellon puolelle, eli sitä ei katsele muut kuin jänikset. Silti pohdimme pitkään, tehdäänkö rimoihin siisti jiiri vai jätetäänkö liitoskohta avoimeksi. Asuntomessujen esimerkkien innoittamina päädyimme avoratkaisuun, joka näyttää ainakin jänisten perspektiivistä ihan kivalta. Lisäksi säteilylämmittäjän johdon saa hyvin vedettyä takatolppaa pitkin ylös, kun kaiderimojen jiiri ei ole tiellä.

Mies rakenteli vielä terassin kahdelle sivulle peitelaudoituksen. Nerokas ratkaisu on pitkän sivun vasemmalla puolella oleva ylöspäin aukeava tarkistusluukku, jonka kautta terassin alle voi ryömiä etsimään esim. ystävien "pudonneita" vihkisormuksia. Lyhyemmän sivun laudoituksesta jää näkyviin tuskin mitään, sillä eteen rakennetaan vielä tänä syksynä iso istutusarkku, johon sijoitettavat norjanangervot toivottavasti peittävät korkeahkon perustuksen taakseen.

 

Remontti-Heikkimme kävi yhtenä iltana duunaamassa portaiden perustuksen, eli asentamassa palkkisysteemin, jonka päälle itse porraslaudat asetetaan. Rakenne on sen verran vakuuttava, että todennäköisesti nämä portaat jäävät jäljelle, kun maailmanloppu on pyyhkäissyt kaiken muun ympäröivän mennessään. Puutavaran toimitusvaikeuksien takia otsalautojen asennus jää ensi kesään, mutta itse porras on jo paikoillaan. Siinä kyllä kelpaa oikaista ruotonsa ja ihailla mahtavaa maalaismaisemaa ja kuunnella hiljaa taustalla humisevaa viljakuivuria. Jo yli vuoden verran reaalitodellisuuteen tutustuneena uskallan silti väittää, että absoluuttinen onnentunne ei ole kaukana. 

Kesäkeittiö harjakorkeudessa!

Ensimmäinen pätkä kesälomia on nyt takana ja kesäkeittiö-terassi harjakorkeudessa!

Perustukset laitettiin kuntoon heti kun lumet olivat lähteneet, ja kesäkuun puolivälissä päästiin sitten pystytyspuuhiin. Kontion pergola-vajayhdistelmä "Salvia" tuotiin tontille viitenä pakettina sovittuna aamuna. Onneksi puikoissa oli tarkka kuski, sillä pakettien nostoon pihalle ei jäänyt yhtään liikaa tilaa! Paketit nostettiin mahdollisimman lähelle rakennuspaikkaa käytännössä ulkorakennuksen katon ylitse.

Ensimmäiset naurut saatiin, kun luettiin pakettien avausohjeet. Hirsipaketteja oli tasan yksi, ja näillä ohjeilla se kyllä saatiin auki ja purettua. Hyvistä ohjeista huolimatta hirsiä oli yksi liikaa ja se tietysti aiheutti kehikon pystytyksen loppumetreillä melkoisia sydämentykytyksiä. Onneksi virhe oli sattunut tehtaalla pakkausvaiheessa, eli yhtään hirttä ei ollut jäänyt kehikosta puuttumaan. Toivottavasti meillä olevaa ylimääräistä hirttä ei kipeästi kaivata jollain muulla työmaalla...

Perustus oli tehty niin huolella, että se oli täydellisesti vatupassissa ja kehikon pystytys lähti vauhdilla käyntiin. Piirustuksissa oli toivomisen varaa, mutta kahden diplomi-insinöörin ja kahden ekonomin osaamisen voimin niitä saatiin tulkittua sen verran hyvin, että hirsikehikko oli valmis noin 7 tunnissa.

Seuraavana päivänä mökkirakennelma sai katon päälleen. Huopakatto ja reunapellit asennettiin viikkoa myöhemmin, ja väliajaksi katto suojattiin sateelta kevytpeitteellä.

Mitään puuosia ei ole homesuojattu tehtaalla, joten pakettien avaamisen jälkeen pintoihin vedettiin Uulan homeensuojaliuos. Kannattaa myös maalata kaikki mahdolliset osat valmiiksi ennen asennusta, koska varsinkin pergolan kattorakenne tulee niin korkealle, että sen maalaaminen jälkikäteen on tuskallisen hidasta ja hankalaa. Päädyimme maalaamaan pergolan osat valkoiseksi Uulan petroliöljymaalilla, jonka pitäisi olla riittävän peittävä yhdellä sivelyllä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vähintäänkin oksankohdista pihka tulee maalista läpi muutamassa päivässä. Maalasimme siis ensin osat Uulan valkoisella ulkopohjamaalilla ja sen jälkeen öljymaalilla, jonka jälkeen lopputulos näytti hyvältä.

Tehtaan toimituksesta puuttui mökin katon huopakatteen alle tuleva kermi, ja Kontiolta asiaa tiedusteltaessa meille kerrottiin, että sitä ei tarvitse tällaisen ei-lämmitetyn rakennelman kattoon laittaa ollenkaan. Nettikeskusteluissa asiasta esitettiin kuitenkin eriäviä mielipiteitä, joten päätimme pelata varman päälle ja ostimme rautakaupasta Kerabit-aluskatetta ja asensimme sen huopakaton alle.

Mökistä halutaan romanttishenkinen kesäkeittiö, joten maalasin sisäseinät kahteen kertaan Uulan roosanvärisellä kuultomaalilla. Oksankohdat käsittelin oksalakalla ennen maalausta.

Pergolan pystytys kesti päivän kahden miehen voimin. Pitkittäiset kannatuspalkit ovat todella painavia, mutta kolmen hengen ja kunnollisten telineiden voimin ne saatiin nostettua paikoilleen.

Pergolaa ei ole alunperin suunniteltu katettavaksi, mutta ajattelimme että Suomen sääolosuhteissa olisi kiva, jos terassia voisi käyttää myös vähän huonommallakin säällä. Pergolan ja mökkirakennelman kattojen liitoskohta piti miettiä uusiksi, sillä katteiden väliin ei viitsisi jättää sateenmentävää rakoa, vaan ne pitää laittaa osittain päällekkäin. Hirsikehikko kuitenkin painuu kasaan vähintään kolme senttiä, joten pergolan katto pitää asentaa ainakin sen verran alemmaksi. Pergolan pystytolppia lyhennettiin kymmenisen senttiä, koska valokatetta varten poikkipuiden päälle piti asentaa vielä pitkittäin kakkoskakkoset tukipuiksi, eli ne vaativat vielä 5 senttiä lisää tilaa jo mainitun laskeutumisvaran lisäksi.

Mies ruuvaili terassin kannatuspalkit paikoilleen päivän aikana ja terassin "kansilaudat" asennettiin yhdessä parissa tunnissa. Taas asennusohjeissa oli toivomisen varaa, koska niissä ei oltu yhtään ajateltu, miten kansilaudat asennetaan kaidetolppien väliin. Nyt ongelma ratkaistiin niin, että tolppien molemmin puolin kulkevien pitkittäisten palkkien väliin sahattiin ylijäämäpalkeista lyhyitä tumppeja, joiden varaan laudoitus tehdään. Homma on vielä vaiheessa, joten palaan yksityiskohtiin seuraavassa päivityksessä.

Mökki maalattiin punaiseksi Uulan keittomaalilla. Höylätyn hirren pitäisi antaa haristua vähintään vuoden ennen maalausta, mutta vaalea hirsipömpeli pistää silmään tontin reunalla niin pahasti, että pinta oli pakko käsitellä jo nyt. Hirret siveltiin heti asennuksen jälkeen homeensuojalla, mutta otimme tietoisen riskin ryhtyessämme maalaamaan pintaa jo tässä vaiheessa. Lopputulos näyttää tosi kivalta, mutta henkisesti voimme varautua siihen, että maali rapisee seinästä piankin ja uusintamaalaus on edessä jo ensi kesänä. Ei haittaa, sillä maali on halpaa ja helppoa maalattavaa! Seinät on maalattu kahteen kertaan ja keittomaalia on ohennettu homeenestoaineella suhteessa 4 osaa maalia, 1 osa homeenestoliuosta.

Vain valokate ja portaat puuttuvat!

Puutarhatonttuilua

Kesäkukka-amppeli autotallin kulmalle

Kesä on tullut Omenamäkeen sellaista vauhtia, ettei blogisti ole meinannut perässä pysyä! Viimeisten parin viikonlopun aikana olen keskittynyt enimmäkseen pihahommiin, eli istuttanut uusia kasveja, leikannut omenapuita, siivonnut vanhoja istutusalueita ja visioinut tulevaa.

Edellisen emännän istuttamat scillat kukkivat upeasti omenapuiden alla.

Räkättirastas olisi voinut fiksumminkin pesänsä paikan valita.

Kurjenmiekat saavat seurakseen äidiltä haettuja jaloangervoja

Omenapuita ehdittiin tänä keväänä leikata viisi kappaletta ihan kunnolla ja lopuista karsittiin vain pahimpia ylikasvaneita versoja. Puut ovat päässeet pahasti villiintymään, ja pyysinkin ammattilaisen apuun näyttämään leikkaamisen mallia. Monissa oppaissa kehoitetaan leikkaamaan vanhoja puita varovasti ja useamman vuoden aikana, mutta hänen mukaansa karsia voi rankastikin yhdellä kertaa. Omenapuut kun ovat sitkeää sorttia ja ne saa yleensä kuolemaan leikkaamalla ainoastaan silloin, kun leikkaa rungon poikki maanpintaa myöten... Totuus piillee jossain näiden näkemysten puolitiessä.

Tämä puu menetti yli puolet oksistaan. Toivottavasti se jaksaa nyt tehdä satoakin!

Etupihan omenapuut ehdittiin leikata ennen silmujen puhkeamista.

Kasvimaata en vielä uskaltanut lähteä perustamaan, mutta harjoittelen pienviljelyä istutuslaatikossa. Vähän kärsinyt laatikko löytyi ulkorakennuksen alta, ja vaihtamalla kaksi lahoa lautaa ja maalaamalla koko komeuden siitä sai hienon!

Tähän laatikkoon perustetaan yrttitarha.

Vaarilta sain syntymäpäivälahjaksi herukkapensaan, uutuuslajike vaaleanpunainen "Aili".  Pensas istutettiin riemusaatossa vanhojen pensaiden viereen, ja nyt odotellaan jännittyneenä satoa.

Pihalla pönötti myös vanha rautapata, joka oli umpiruosteessa ja muutenkin vähän valjun oloinen. Mies hioi padan pinnan epäkeskohiomakoneella ja porakoneeseen kiinnitettävällä teräsharjalla. Hiottu pata pohjamaalattiin mustalla Rostexilla ruostumisen ehkäisemiseksi ja sen jälkeen viimeisteltiin kerroksella mustaa Miranolia. Padan pohjalle ladottin pari kerrosta vanhoja tiiliä ja kaadettiin puoli säkkiä leca-soraa. Sorakerroksen päälle aseteltiin pala suodatinkangasta ja sen päälle sitten kesäkukkamultaa. Kesäkukiksi valikoitui tällä kertaa erivärisiä orvokkeja ja samettikukkaa.

Sisätiloissa remontti on edennyt enimmäkseen kellarissa, missä on saatu vessa valmiiksi, muutama ovi kunnostettua ja putkityöt käytännössä valmiiksi. Sähkötyöt etenevät pikkuhiljaa, viime viikolla saatiin saunan pesuhuoneen asennukset siihen pisteeseen, että pesukoneen ja kuivausrummun voi asentaa paikoilleen ja ajastimella toimiva kanavatuuletin huolehtii saunan ja pesuhuoneen ilmanvaihdosta kylpemisen jälkeen.

Pukuhuoneen ovi kunnostettuna

Kellarin uusi vessa

Auringonpimennys

Vaikka liika auringonvalo harvoin on näillä leveysasteilla mikään ongelma, aamut alkavat olla sen verran valoisia että makuuhuoneisiin tarvitaan jotain himmennystä. Keskustelu rullaverhoista loppui lyhyeen, kun todettiin että vaihtoehdot ovat pelkästään rumia tai tosi rumia. Perinteiset eteen vedettävät sivuverhot voisivat toimia, mutta en ainakaan remontin tässä vaiheessa halua alkaa miettiä mitään tekstiilejä, kun listoista ja sähköistäkään ei ole vielä mitään havaintoa. Helpoin ratkaisu oli siis sälekaihtimet, jotka tilattiin Kaihdinliike Sandbergilta. Verhojen väri on grafiitinharmaa ja ne ovat no hole -malliset, eli narujen reiät jäävät säleiden väliin piiloon kun kaihdin suljetaan. Edellisen sälekaihdintilaukseni jälkeen tekniikka on kehittynyt sen verran, että säätönarujen sijaan verhojen asentoa ohjataan ikkunanpuitteeseen liitetyllä pyöritettävällä nupilla (Solar Handy). Asennus näyttää tosi siistiltä, kun ikkunanpokasta ei roiku naruja pitkin pituuttaan.

Tänään mies asensi keittiöön liesituulettimen. Parin tunnin uurastuksen jälkeen tuuletin on vihdoin paikoillaan, mutta nyt täytyy sanoa että Ikea petti pahemman kerran sekä asennusohjeissa että tuotteen asennettavuudessa. Dåtid HW400 -tuuletin oli lähes mahdoton asentaa, sillä kahden kiinnitysruuvin kiristämiseen olisi tarvittu lyijykynän paksuiset 20-senttiset sormet sekä 5-senttinen ruuvimeisseli. Ohjeiden mukana tuli useampi korjauslehtinen, eikä niistäkään ollut juuri mitään apua. Kaikkein käsittämättömin yksityiskohta oli huuvan "varren" kiinnittäminen - kiinnityskilke olisi pitänyt ruuvata 3 mm etäisyydelle katosta! Eikö kukaan muu tosiaankaan laita keittiöönsä kattolistoja? Ongelma ratkaistiin poraamalla pömpeliin uudet kiinnitysreiät vähän alemmaksi sekä jyrsimällä reunoista peltiä pois sen verran että kattolistan taakse piilotettavat sähköjohdot saadaan kulkemaan myös rakennelman takana. Viimeisin ongelma oli saada aktiivihiilisuodattimet paikoilleen, koska huuva on niille liian kapea. Pientä väkivaltaa käyttäen asennus onnistui, mutta ehjänä suodattimia ei varmasti saada enää irti. En suosittele kenellekään tämän mallin hankkimista!

Putkimies kävi tänään asentamassa kellarin vessaan lavuaarin ja kytkemässä vedet päälle. Pönttö vielä puuttuu, mutta sekin kuulemma ilmestyy paikoilleen ensi viikolla.

Sisustuksellisia yksityiskohtia

Kevät innostaa aina sisustuspuuhiin - Omenamäessä ei tosin ole vielä aikaa keskittyä kesä- ja talviverhojen väreihin, mutta jotain sentään on saatu aikaiseksi blogihiljaisuudenkin aikana!

Ison makuuhuoneen lattia vihdoinkin valmiina ja kesäkuussa ostettu sänky koottuna.

Pieneen makuuhuoneeseen mahtuu kapea runkopatjasänky vierasmajoitustarpeisiin.

Huutonetista löydetty ruokailuryhmä.

Ruokailuryhmään kuuluu myös kaksi koristeellisempaa kustavilaistuolia.

Keittiön lattialistamallipala - Tikkurilan väri "Mantteli"

Saunan pukuhuoneen lattialistamallipala - Tikkurilan väri "Tyrsky"

Saunan pukuhuoneen ja kellarin vessan ovet käsittelyssä.

Vanha ja likainenkin nuortuu pesemällä, kittaamalla ja muutamalla kerroksella uutta maalia!

Pannuhuoneen peltiovestakin tuli ihan kelvollinen maalauksen jälkeen.

Saunan pesuhuoneen ikkunasyvennys Maalarin Valkolakan jäljiltä. Sisempi ikkunaruutu on vielä käsiteltävänä.

Muurikkakausi on avattu! Taustalla oleva kottikärry on fillariremontissa.