Omenasato mehuksi

Kahden satoisan vuoden jälkeen kuvittelimme, että omenapuut pitäisivät hengähdystaukoa. Vielä mitä, omenia tuli ennätysmäärä, hihasta ravistellun arvion mukaan noin 3 tonnia. Puita on tontilla tällä hetkellä 22, ja ainoastaan yksi niistä veti lonkkaa tämän kauden tuottaen vain muutaman hedelmän.

Suurin osa sadosta annettiin paikalliselle metsästysporukalle peuroille vietäväksi. Sukulaiset ja ystävät toki saivat osansa ja itse tehtiin vaikka minkälaisia omenaleivonnaisia ja -säilykkeitä. Hedelmien määrä oli kuitenkin niin järjetön, että sille oli keksittävä jotain hillonkeittelyä järeämpää käyttöä.

Tuoremehun puristaminen mehuasemalla osoittautui kohtuullisen kalliiksi, joten päätimme suoriutua hommasta omin voimin. Hankimme Mehupuristin-nettikaupasta sekä omenanmurskaimen että -puristimen, jotka toimitettiin meille kotiovelle muutamassa päivässä. Molemmat vekottimet ovat järeää tekoa, mutta kuitenkin järkevän hintaisia ja tarkoitettu kotikäyttöön. Mehupuristin-sivustolta löytyy myös paljon tietoa ja ohjeita tuoremehun valmistuksesta.

Prosessi menee jotakuinkin näin:

1. Hankitaan runsaasti omenoita

2. Murskataan omenat

Murskain kannattaa asetella jonkin sortin pukkien väliin. Kampeaminen aiheuttaa sen verran vääntöliikettä, että laitteen aisat kannattaa sitoa pukkeihin kiinni tai laittaa niiden päälle painot, ettei laite liiku käytettäessä.

3. Pakataan murska puristimeen. Filtterinä toimiva pellavainen tuubi tuli puristimen mukana.

Puristin pitää kiinnittää alustaan ennen puristamista, koska muuten se ei pysy paikallaan. Hankkimamme mallin jaloissa on ruuvinreiät valmiina, joten kiinnittäminen lastulevyyn sujuu helposti.

4. Puristetaan mehu. Täydehköstä sylinterillisestä murskaa saatiin irti vajaa 3 litraa mehua.

5. Pakataan mehu pakastuspulloihin ja pakastetaan.

Mehusta tuli todella hyvää, vaikkakin jokaisen pullon sisältö on hieman erilainen johtuen siitä että jokainen murske-erä sisälsi sattumanvaraisen valikoiman omenalajikkeita. Mitä kovempi omena, sitä enemmän tulee mehua, eli jauhoisemmista makeista kesäomenista ei irtoa niin paljon mehua kuin kirpeämmistä talvilajikkeista. Mehua ei tarvitse pastöroida, jos sen pakastaa. Sulatettu pullollinen säilyy hyvänä jääkaapissa vajaan viikon. Mehu on aika voimakasta, joten itse ainakin laimennan sitä vedellä noin neljänneksen verran.

Murskain ja puristin ovat melko hinnakkaita, joten mehua pitää tehdä jokunen sata litraa, ennen kuin homma muuttuu taloudellisesti kannattavaksi. Mikään ei kuitenkaan voita tuorepuristetun mehun makua pakastamisen jälkeenkään, ja voi olla varma ettei tuotannossa ole käytetty mitään torjunta-, säilöntä- tai lisäaineita.

Tämä tuotantokausi meni vielä vähän harjoitellessa, mutta ensi vuonna kutsumme mehutalkoisiin kaikki ystävät ja kylänmiehet omien pullojen kanssa. Talo tarjoaa raaka-aineet ja välineet! Omissa suunnitelmissa on myös mehun jatkojalostaminen siideriksi, palataan siihen problematiikkaan seuraavalla kasvukaudella.

Puukkosahalla puutarhan kimppuun

Hyytävä maaliskuu ei ole lannistanut intoa päästä taas puutarhatöihin. Aloitin varovasti yhden omenapuun leikkaamisella jo helmikuun puolella, ja tänä viikonloppuna kävimme villiintyneiden puiden kimppuun täydellä teholla. Parhaaksi aseeksi osoittautui puukkosaha, jolla isompiakin oksia sai kätevästi katkottua vauhdilla. Leikattavia puita on toistakymmentä, ja käsisahalla hommaan tuhrautuisi tolkuttomasti aikaa.

Pupuille on maistunut tuore, vastaleikattu verso!

Suurinta osaa puista ei ole leikattu vuosikausiin, eli ylikasvanutta versoa on aivan valtavasti. Oppikirjojen mukaan tällaisessa tilanteessa puuta ei kannata yrittääkään saada kerralla kuntoon, vaan jakaa leikkaaminen parin-kolmen vuoden jaksolle.

Kolmasosa latvustosta harvennettu, loput tehdään kahtena seuraavana kesänä.

Viime kesän omenasato oli varsin mittava, vaikka moni puu tuotti kovin pieniä hedelmiä ja osa sadosta tuli alas jo raakileina. Oman analyysini mukaan vanhat ja hoitamattomat puut eivät jaksaneet hoitaa hommaansa loppuun saakka, ja yhtenä ongelmana varmasti oli tiheät latvustot, joiden läpi ei pääse riittävästi valoa. Tämän kevään harvennuskierroksen jälkeen latvustot näyttävät jo vähän paremmilta, joten toivotaan että hoitotoimenpiteillä on vaikutusta myös sadon määrään ja laatuun - vähemmän, mutta isompia omppuja!

Oksasilppurille on luvassa kiireinen kevät

Kesäkeittiö talvikäytössä

Mies päätti pitää helmikuussa mökillä ystävilleen kekkerit, ja sitä varten piti sitten järjestää pikavauhtia lisää punkkapaikkoja. Kesäkeittiöön oli tarkoituskin rakentaa kerrossänky, mutta homma jäi syksyllä siihen vaiheeseen että ainoastaan toteutus uupui.

Sänkyjen rakenne on erittäin yksinkertainen, eli kehikkona toimii kakkoskakkosesta tehty suorakaide, joka on kiinnitetty ruuveilla suoraan hirsiseinään. Ulospäin näkyvä reuna verhoiltiin liimalevyllä, joka maalattiin samalla valkoisella kuultomaalilla, millä kattopanelitkin. Sängyt mitoitettiin niin, että niihin mahtuu Ikean 80-senttinen vaahtomuovipatja.

Alasängyn sälepohja ostettiin valmiina Ikeasta

Alasänkyyn ostettin patjan alle valmis Ikean sälepohja, mutta yläsänkyyn haluttiin kauniinpi ratkaisu, koska se jää näkyviin - ainakin alasängystä katsoen. Baukkarin alelaarista löytyi siistiä panelia uloskantohintaan, ja se maalattiin valkoisella kuultomaalilla ja ladottiin yläsängyn pohjaksi paraatipuoli alasänkyyn päin. Pohjaan täytyy vielä porata muutama reikä patkan tuulettumista varten, tai täytyy muistaa nostaa patja aina irti pohjasta, kun sänkyä ei käytetä.

Yläsängyn pohja tehtiin kuultomaalatusta panelista

Mökin ikkunaan asennettiin Ikean pimennysrullaverho, ja lattialle löytyi väliaikaiskäyttöön sopiva matto omasta varastosta. Mökissä ei ole minkäänlaista lämmitystä, mutta kohtuullinen sisälämpötila saatiin 750 watin patterilla, joka laitettiin päälle vuorokautta aikaisemmin. Jatkossa torppaan on hankittava järeämpi patteri talvikäyttöä varten, mutta kyllä tämäkin ratkaisu toimi, kun majoittujilla oli lämpimät makuupussit.