Rautakaupassa

Lepopäivä pyhitettiin toivioretkelle rautakauppohin. Miehellä oli metrin mittainen ostoslista matkassa ja sen perusteella hankittiin volvollinen välttämättömyystarvikkeita paineilmakompressorista ovikelloon.

Clas Ohlsonilla toivottiin, että kaikki asiakkaat ostaisivat kerralla yhtä paljon, ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ostoksille jälleen huomenna.

Espoon keskustan K-raudassa oli taas ihan kamalaa, sinne ei pitäisi koskaan mennä ilman diapamia. Mitään sieltä ei löydy, palvelua ei saa rukoilemallakaan ja hinnoissa on noin 30% epätoivoisen remontoijan lisää. Ulkomyymälässä henkilökunta ajaa trukeilla asiakkaita karkuun. Eli sinne mennään uudestaan vain jos mitään muita vaihtoehtoja ei ole.

Päivän kruununjalokiveksi jäi Bauhaus, josta ei myöskään saa palvelua ainakaan sunnuntaisin, mutta se on huomioitu hinnoissa. Sulkemisaika uhkasi keskeyttää väkevän suorituksen, mutta pääsimme ajoissa maaliin kahden täpötäyden ostoskärryn kanssa.

Varsinaisten remonttivermeiden lisäksi mieltäni lämmittivät erityisesti seuraavat hankinnat:

• harava mallia perinteinen metallinen, väri vihreä
• voikukankitkemishärpäke
• sademittari (eli purkki jossa on viivoitin kyljessä)
• oksasaha, 2 kpl
• lapio, höyhenenkevyt

Päivän lopuksi laitettiin vielä vintin makuuhuoneiden tapetit tilaukseen Marickenista.

Remontin ensirepäisy

Tänään pääsimme aloittamaan yläkerran makuuhuoneiden palauttamisen alkuperäiseen asuunsa. Muovimatot saivat kyytiä, kuten myös isomman makkarin seinien järkyttävä polyuretaanivaahtolevyhässäkkä, jolla lämpöeristystä oli paranneltu muutama vuosikymmen sitten. Onneksi hengittämättömän levyn takaa paljastui täysin kuiva puuseinä.

Ensimmäinen lounas mökillä nautittiin tietysti ulkona, vaikka tuuli meinasi viedä makkarat mukanaan ja lämpöä oli noin 12 astetta.

Talon entiseltä omistajalta perimme hyvän määrän puutarhatyökaluja, mukaanlukien ruohonleikkurin. Kahden insinöörin voimin vehje saatiin tietysti käyntiin ilman manuaalia ja mallisuorituksen nähtyäni pääsin itsekin todella pitkästä aikaa leikkurin ohjaimiin. Nurtsia ei ole ilmeisesti parturoitu lumienlähdön jälkeen, joten käsittely tuli todella tarpeeseen. Harmi että rakkineesta loppui bensa puolen tunnin kuluttua. Tämä osaprojekti jatkuu toivottavasti ensi viikonloppuna, kun saadaan toimitettua paikalle jerrykannullinen lisää menovettä. Ruohokenttää ei jäänyt operoimatta kuin noin 1500 neliötä...

Päivän loppusaldona oli noin pakettiautollinen sortti-asemalle lähtevää jätettä. Läjä pääsee paluukyydissä kaatopaikan kierrätyslavoille kun ensi viikolla tuodaan mökille lisää rakennustarvikkeita, muutama kaluste, grilli ja pikakompostori.

Luovutustarkastus

Myyjä oli pistänyt hihat heilumaan ja saanut kiinteistön luovutuskuntoon viikon etuajassa. Kävimme talon ja ulkorakennukset läpi lähes suurennuslasin kanssa ja iloksemme totesimme kaiken olevan viimeisen päälle kunnossa. Myyjän poistuttua paikalta jäimme kahdestaan aurinkoiselle pihalle ihmettelemään, mitä olimmekaan menneet tekemään ja mistä tässä pitäisi aloittaa. Itse aloitin testaamalla uusia oksasaksia pihalla kasvavaan vaahteraan. Hyvin napsii!

Revimme alkajaisiksi yläkerran kammarista muovimaton irti. Alta paljastui erinomaisessa kunnossa oleva lautalattia, joka on kevyttä hiontaa ja maalausta vaille valmis. Alakerrassa muovimaton ja samanlaisen lautalattian välissä on vielä lastulevy, joka onneksi on superliiman sijaan kiinnitetty lautaan nauloilla. Levytyksen saa siis siististi purettua kohtuullisella voimankäytöllä.

Omenapuut olivat puhkeamassa kukkaan. Nuppujen määrästä päätellen omppuja tulee paljon. Viime vuonna sato oli ollut 3000 kiloa (kyllä, kolme tonnia). Luulisi lääkärin pysyvän loitolla!

Ensivisiitti

Pääsimme katsomaan tulevaa projektiamme heti vapun jälkeen. Olimme käyneet talossa aikaisemmin ainoastaan kerran kiinteistönvälittäjän näytöllä, mutta nyt halusimme rauhassa tutkia paikkoja ja tutustua kiinteistöön viimeistä komeroa myöten. Otimme mittoja keittiöstä ja juttelimme paikalla olleiden entisten omistajien kanssa kaupan käytännön järjestelyistä ja aikatauluista. Sovittiin, että kauppa tehdään heti seuraavalla viikolla ja talo on tyhjä toukokuun loppuun mennessä. Eipä käynyt kateeksi myyjää, joka joutuu muutamassa viikossa tyhjentämään lähes 30 vuoden aikana kerätyn tavarapaljouden isosta talosta, vajasta ja autotallista - ei mikään pikkuprojekti...

Tuntui epätodelliselta seisoa pihamaalla taloa ja tonttia ihmettelemässä - onko tämä todellakin kohta meidän?