Ulkorakennuksen ryhtiliike

Kevättalvi oli hiljaiseloa sekä remontin että bloggaamisen suhteen, koska mies oli vappuun saakka maailmalla ja minä yksin kotosalla. Projekti eteni pelkästään minun voimin erittäin hitaasti, lähinnä käytin aikaani pienimuotoisiin maalaushommiin sisätiloissa.

Toukokuussa päästiin taas tositoimiin - sillä ei kevättä ilman kaivuutöitä. Tällä kertaa vuorossa oli ulkorakennuksen oikaisu ja vähän isompikin kasvojenkohotus. Lähtötilanne ei ollut kovin hehkeä, sillä rakennus oli silminnähden vinossa, sokkeli sortunut pitkältä matkalta, alusta märkä ja täynnä vuosikymmenien aikana sinne lahonnutta puurojua ja yksi nurkkatolppa läpimätä katolta vuotaneen veden takia.

Rakennuksen alkuperäinen tiilikatto purettiin ja korvattiin pellillä jo kesällä 2011, kun tajusimme että rakennus lahoaa käsiin, jos pelastustoimiin ei ryhdytä välittömästi.

Homma lähti liikenteeseen naisvoimin, kun ystävien kanssa revimme irti rakennuksen alustan suojana olleet ristikkohässäkät ja tyhjensimme sieltä lavallisen rojua.

Rakenuksessa on kaksi huonetta, joista pienempi ikkunaton tila on palvellut puutarhavajana. Suurempi huone, jonka molemmat ikkunat näkyvät yllä olevissa kuvissa, on ollut lähinnä maalauspajana ja romuvarastona.Tästä tilasta aiomme tehdä kesähuoneen vierasmajoitusta varten! Lisäksi torpassa on huussiksi tarkoitettu pieni koppero, joka tosin ei koskaan ole kyseisessä käytössä ollut. Jätimme sen entiselleen, sillä voihan olla että jossain vaiheessa haluamme sijoittaa sinne kompostikäymälän.

Edellinen remontintekijä oli vuosikymmeniä sitten ilmeisesti suunnittellut ottavansa isomman huoneen asumiskäyttöön ja aloittanut projektinsa lattiasta. Enpä ole ennen moista rakennetta nähnyt, sillä puulattian päälle oli asennettu 100 mm styrox-levyt ja niiden päälle valettu ohut kakku betonia. Raudoituksen virkaa toimitti läjä sekaan heitettyjä n. 30-senttisiä metallipuikkoja. Lattiavirityksen purkaminen sujui isältäni vauhdikkaasti poravasaran, lekan ja rautakangen kanssa.

Kyseenalainen lattiarakennelma murskana.

Tämä nurkka oli pahasti lahonnut katon läpi vuotaneen veden takia.

Huoneen seinät oli muinoin lämpöeristetty asentamalla ulkoverhouksen sisäpintaan muovi, sen jälkeen n. 150 mm vuorivillaa ja viimeistelty työ paksulla lastulevyllä, joka oli naulattu koolauksiin 6-tuuman rautanauloilla. Purkutyö vaati voimaa, hermoja, kekseliäisyyttä ja hengityssuojaimia - hiiret olivat vuosien aikana kaivaneet villoihin tunneliverkoston ja jättäneet jälkeensä ziljardi papanaa.

Sitten olikin kaivinkoneen vuoro. Talon alta raapaistiin märkää maata pois, sinne asennettiin salaojaputket, ja torpalle valettiin uusi antura. Rakennus salaojitettiin myös ulkopuolelta sen verran, minkä pystyttiin. Yksi kulma on kalliolla ja vanhoja betoniportaita ei haluttu purkaa, mutta putkitus on nyt varmasti parempi kuin ei putkia ollenkaan. Myös asianmukaiset routaeristeet laitetiin sorakerroksen alle. Ulkolaudoituksesta uusittiin lahonnein osa ja ikkunat vaihdettiin isompiin. Myös alunperin ikkunattomaan puutarhavajaan puhkaistiin ikkuna rakennuksen toiseen päätyyn.

Kun antura oli valmis, rakennus tunkattiin suoraksi. Väitteemme siitä, että rakennus on silminnähden vinossa, osoittautui 25 sentiksi! Vanhat pilarit korvattiin uusilla ja uusi sokkeli rakennettiin leca-harkoista. Koko komeus tasoitettiin nätiksi ja maalattiin Tikkurilan Yki-sokkelimaalilla.

Talon alle jäi vajaa 10 neliötä seisomakorkeaa tilaa, josta tulee miehelle puuhanurkka sirkkeleineen. Autotalli vapautuu siis muuhun tarkoitukseen (tuskin kuitenkaan autoa varten...)! Pitkälle seinälle saa kunnolliset telineet puutavaralle. Ulko-ovi ja pienempi luukku puutavaraa varten tilattiin Kurhelan Puutuotteelta Virosta, koska pyynnöistä huolimatta yksikään suomalainen valmistaja ei joko suostunut ovia tekemään tai ei vaivautunut tekemään tarjousta. Ovet tulivat muutaman viikon toimitusajalla kotiin kuljetettuina ja millilleen mittaan tehtyinä varsin kohtuulliseen hintaan!

Sokkelissa olevat pienet ikkunat löytyivät Bauhausin löytölaarista kymmenen euron kappalehintaan jo joskus viime vuoden puolella. Rakennuksen pitkälle sivulle jätettiin neliön aukko, josta sisään raahattiin maatilamiljöistä tuttu kuution vesisäiliö eli "noppa". Siihen tullaan johtamaan sadevedet katon toiselta lappeelta, ja vettä tullaan puolestaan käyttämään kasvatuslaatikoiden kastelujärjestelmässä. Järjestelmä on vasta suunnitelman asteella, mutta hieno siitä varmasti tulee! Kun noppa oli sisällä, luukku laudoitettiin kiinni, ja se avataan vain jos noppa pitää jostain syystä saada uudestaan ulos.

Rakennuksen varsinaiset ikkunat ostettin muutamalla kympillä huuto.netistä jonkun toisen remontoijan purkutyömaalta. Puiset ikkunat olivat kohtuullisessa kunnossa ja kelpasivat tähän tarkoitukseen oivallisesti hionnan ja maalaamisen jälkeen. Talon ulkolaudoitus maalattiin Virtasen neljän öljyn maalilla. Ko. maali on osoittautunut jo autotallia maalatessa mukavaksi tuttavuudeksi, sillä se on erittäin liukasta sivellä, mukavaa maalata ja peittää erinomaisesti. Puutarhavajan, huussin ja tulevan kesähuoneen vanhat ovet kunnostettiin korvamalla pahiten lahonneet alimmat panelit uusilla, hiomalla ja maalaamalla Uulan pellavaöljymaalilla (sävy Myrsky). Myös uusi kellarin ovi ja luukku maalattiin samalla maalilla.

Lopuksi rakennuksen ympäristö pistettiin kuntoon eli kellarin ovelle rakennettiin sorapolku pihatieltä muutamalla portaalla varustettuna. Polku piti ensin rajata nurmikosta vain upotetulla kivireununksella, mutta päädyimme kuitenkin muurikiveen. Kyllä kannatti, rakennelmasta tuli tosi hieno! Pitkälle sivulle tehtiin samaisella muurikivella istutuslaatikko, johon laitetaan ensi kesäksi kasvamaan vadelmaa.

Polku pihatieltä on valmis, samoin istutuslaatikko vadelmille.

Puutarhavajan päätyyn tulee vielä pieni laudoitettu tasanne, portaat huussiin sekä portaat alas rakennuksen taakse. Myös kesähuoneen sisätyöt aloitettiin viime viikolla. Toivon mukaan muutaman viikon kuluttua päästään asentamaan sinne uutta puulattiaa!

Tähän tulee vielä pieni terassitasanne, porras huussin ovelle ja portaat alas talon taakse

Pikkuvessan uusi elämä

Eteisen yhteydessä on pienenpieni vessa, joka oli lähes alkuperäisessä kunnossaan kun ostimme talon. Paneliseinä oli kuitenkin joskus 80-luvulla suojattu noin metrin korkeudelle elegantilla lastulevy-muovimattoyhdistelmällä.

Tässä on jo purettu osa lastulevyseinästä sekä peilikaappi.

Sähkö- ja putkitöiden yhteydessä vessan lattia piti avata, ja pikkula olikin toista vuotta käytössä niin että lattian virkaa toimitti 2 notkuvaa lastulevynpalaa, ja putkia ja johtoja varten tehdyistä läpivienneistä näkyi kellariin.

Sähkö- ja putkitöiden edettyä riittävän pitkälle voitiin vessan lattia vihdoin sulkea. Kellarissa tutuksi tullut vesikiertoinen lattialämmitys asennettiin myös tähän tilaan, jolloin päästiin eroon tilaa vievästä seinäpatterista. Lattia laatoitettiin ja vanhat seinäpanelit hiottiin, paklattiin ja maalattiin vaaleansinisiksi (Uulan Into Kalustemaali, Tikkurilan sävy Huntu). Alaslaskettuun uuteen panelikattoon asennettiin tuuletin, joka käynnistyy kun valot sytytetään ja sammuu automaattisesti 10 minuutin kuluttua valojen sammuttamisesta. Tuuletin on välttämätön, koska keskellä taloa olevassa kopissa ei ole mitään muuta ilmanvaihtoventtiiliä. Tuulettimelta putki on vedetty eteisen kattopanelien takana kellarin portaikkoon ja siitä seinän läpi ulos.

Vessanpöntön yläpuolelle tulee vielä kaappi.

Peili vielä puuttuu.

Sähkökaappi on kokonaan uusi ja piuhat piiloutuvat koteloon.

Vanhan patterin paikalle saatiin pyyhetanko.

Kellarin lattioiden uusimisen yhteydessä myös viemäriputket laitettiin uusiksi. Talosta menee nyt ulos kaksi putkea, joista toinen kuljettaa vessanpöntöistä saapuvaa tavaraa ja toinen kaiken muun jäteveden. Molemmat putket johtivat samaan saostuskaivoon, mutta viime kesänä tontilla tehtiin pienimuotoinen kaivuutyö, kun vessavesiä varten asennettiin umpisäiliö. Uponorin 5 kuution säiliö ankkurointipaketteineen toimitettiin tontille, ja paikalliset ammattilaiset kaivoivat kuopan, asensivat säiliön ja tekivät putkityöt vajaassa kahdessa päivässä.

Olimme muutaman viikon tyytyväisiä uusittuun vessamme, kunnes kiusallinen ongelma alkoi vaivata: aina vessaa vetäessä kuului armotonta pulputusta, örinää ja röyhtäilyä ja lopuksi systeemi imaisi vessan lattiakaivon kuivaksi. Ja viemäristä tuleva haju on sanoinkuvaamaton... Vessaan on asennettu ilmaputki ja alipaineventtiili, jonka pitäisi antaa ilmaa viemäriin, mutta sepä ei toimikaan toivotulla tavalla. Asiaa on tässä nyt joulunpyhät ihmetelty ja internetiä pengottu ja tultu siihen lopputulokseen, että on tehty ihan rehellinen suunnitteluvirhe. Keskustelupalstoilta ja toisen umpisäiliötoimittajan ohjeista selvisi, että alipaineventtiiliä ei pidä asentaa umpisäiliön yhteyteen, vaan ilmaputki tulee vetää suoraan ulos. No, näin sitten tehdään. Virheestä aiheutunut harmi on melko mitätön, koska olemassa olevaa putkea voidaan jatkaa suhteellisen pienellä vaivalla välipohjan läpi vintin eteisen kautta yläpohjaan ja siitä katolle. Putki on onneksi niin hyvässä paikassa, että se saadaan vintillä kulkemaan seinän vieressä sellaisessa paikassa, mihin muutenkin on tulossa kotelointi sähköjohtojen takia. Remontti-Hessu kävi jo analysoimassa tilanteen ja lupasi laittaa ilmaputken kuntoon ensi viikonloppuna.

Eli muille viemäriremonttien kanssa puuhaileville tiedoksi: ei alipaineventtiiliä umpisäiliön kanssa!

Alipaineventtiili näkyy kotelon yläreunassa. EI NÄIN!

Kellariin tehtiin toinen vessa jo yli vuosi sitten, aihetta sivutaan täällä ja täällä. Lopputuloksesta ei ole tullut vielä laitettua kuvaa blogiin, joten tässä se nyt on.

Kellarin eteisessä on vielä vähän viimeisteltävää, mutta ovilistat ja kyltti ovat jo paikoillaan!

Omenasato mehuksi

Kahden satoisan vuoden jälkeen kuvittelimme, että omenapuut pitäisivät hengähdystaukoa. Vielä mitä, omenia tuli ennätysmäärä, hihasta ravistellun arvion mukaan noin 3 tonnia. Puita on tontilla tällä hetkellä 22, ja ainoastaan yksi niistä veti lonkkaa tämän kauden tuottaen vain muutaman hedelmän.

Suurin osa sadosta annettiin paikalliselle metsästysporukalle peuroille vietäväksi. Sukulaiset ja ystävät toki saivat osansa ja itse tehtiin vaikka minkälaisia omenaleivonnaisia ja -säilykkeitä. Hedelmien määrä oli kuitenkin niin järjetön, että sille oli keksittävä jotain hillonkeittelyä järeämpää käyttöä.

Tuoremehun puristaminen mehuasemalla osoittautui kohtuullisen kalliiksi, joten päätimme suoriutua hommasta omin voimin. Hankimme Mehupuristin-nettikaupasta sekä omenanmurskaimen että -puristimen, jotka toimitettiin meille kotiovelle muutamassa päivässä. Molemmat vekottimet ovat järeää tekoa, mutta kuitenkin järkevän hintaisia ja tarkoitettu kotikäyttöön. Mehupuristin-sivustolta löytyy myös paljon tietoa ja ohjeita tuoremehun valmistuksesta.

Prosessi menee jotakuinkin näin:

1. Hankitaan runsaasti omenoita

2. Murskataan omenat

Murskain kannattaa asetella jonkin sortin pukkien väliin. Kampeaminen aiheuttaa sen verran vääntöliikettä, että laitteen aisat kannattaa sitoa pukkeihin kiinni tai laittaa niiden päälle painot, ettei laite liiku käytettäessä.

3. Pakataan murska puristimeen. Filtterinä toimiva pellavainen tuubi tuli puristimen mukana.

Puristin pitää kiinnittää alustaan ennen puristamista, koska muuten se ei pysy paikallaan. Hankkimamme mallin jaloissa on ruuvinreiät valmiina, joten kiinnittäminen lastulevyyn sujuu helposti.

4. Puristetaan mehu. Täydehköstä sylinterillisestä murskaa saatiin irti vajaa 3 litraa mehua.

5. Pakataan mehu pakastuspulloihin ja pakastetaan.

Mehusta tuli todella hyvää, vaikkakin jokaisen pullon sisältö on hieman erilainen johtuen siitä että jokainen murske-erä sisälsi sattumanvaraisen valikoiman omenalajikkeita. Mitä kovempi omena, sitä enemmän tulee mehua, eli jauhoisemmista makeista kesäomenista ei irtoa niin paljon mehua kuin kirpeämmistä talvilajikkeista. Mehua ei tarvitse pastöroida, jos sen pakastaa. Sulatettu pullollinen säilyy hyvänä jääkaapissa vajaan viikon. Mehu on aika voimakasta, joten itse ainakin laimennan sitä vedellä noin neljänneksen verran.

Murskain ja puristin ovat melko hinnakkaita, joten mehua pitää tehdä jokunen sata litraa, ennen kuin homma muuttuu taloudellisesti kannattavaksi. Mikään ei kuitenkaan voita tuorepuristetun mehun makua pakastamisen jälkeenkään, ja voi olla varma ettei tuotannossa ole käytetty mitään torjunta-, säilöntä- tai lisäaineita.

Tämä tuotantokausi meni vielä vähän harjoitellessa, mutta ensi vuonna kutsumme mehutalkoisiin kaikki ystävät ja kylänmiehet omien pullojen kanssa. Talo tarjoaa raaka-aineet ja välineet! Omissa suunnitelmissa on myös mehun jatkojalostaminen siideriksi, palataan siihen problematiikkaan seuraavalla kasvukaudella.

Puukkosahalla puutarhan kimppuun

Hyytävä maaliskuu ei ole lannistanut intoa päästä taas puutarhatöihin. Aloitin varovasti yhden omenapuun leikkaamisella jo helmikuun puolella, ja tänä viikonloppuna kävimme villiintyneiden puiden kimppuun täydellä teholla. Parhaaksi aseeksi osoittautui puukkosaha, jolla isompiakin oksia sai kätevästi katkottua vauhdilla. Leikattavia puita on toistakymmentä, ja käsisahalla hommaan tuhrautuisi tolkuttomasti aikaa.

Pupuille on maistunut tuore, vastaleikattu verso!

Suurinta osaa puista ei ole leikattu vuosikausiin, eli ylikasvanutta versoa on aivan valtavasti. Oppikirjojen mukaan tällaisessa tilanteessa puuta ei kannata yrittääkään saada kerralla kuntoon, vaan jakaa leikkaaminen parin-kolmen vuoden jaksolle.

Kolmasosa latvustosta harvennettu, loput tehdään kahtena seuraavana kesänä.

Viime kesän omenasato oli varsin mittava, vaikka moni puu tuotti kovin pieniä hedelmiä ja osa sadosta tuli alas jo raakileina. Oman analyysini mukaan vanhat ja hoitamattomat puut eivät jaksaneet hoitaa hommaansa loppuun saakka, ja yhtenä ongelmana varmasti oli tiheät latvustot, joiden läpi ei pääse riittävästi valoa. Tämän kevään harvennuskierroksen jälkeen latvustot näyttävät jo vähän paremmilta, joten toivotaan että hoitotoimenpiteillä on vaikutusta myös sadon määrään ja laatuun - vähemmän, mutta isompia omppuja!

Oksasilppurille on luvassa kiireinen kevät

Kesäkeittiö talvikäytössä

Mies päätti pitää helmikuussa mökillä ystävilleen kekkerit, ja sitä varten piti sitten järjestää pikavauhtia lisää punkkapaikkoja. Kesäkeittiöön oli tarkoituskin rakentaa kerrossänky, mutta homma jäi syksyllä siihen vaiheeseen että ainoastaan toteutus uupui.

Sänkyjen rakenne on erittäin yksinkertainen, eli kehikkona toimii kakkoskakkosesta tehty suorakaide, joka on kiinnitetty ruuveilla suoraan hirsiseinään. Ulospäin näkyvä reuna verhoiltiin liimalevyllä, joka maalattiin samalla valkoisella kuultomaalilla, millä kattopanelitkin. Sängyt mitoitettiin niin, että niihin mahtuu Ikean 80-senttinen vaahtomuovipatja.

Alasängyn sälepohja ostettiin valmiina Ikeasta

Alasänkyyn ostettin patjan alle valmis Ikean sälepohja, mutta yläsänkyyn haluttiin kauniinpi ratkaisu, koska se jää näkyviin - ainakin alasängystä katsoen. Baukkarin alelaarista löytyi siistiä panelia uloskantohintaan, ja se maalattiin valkoisella kuultomaalilla ja ladottiin yläsängyn pohjaksi paraatipuoli alasänkyyn päin. Pohjaan täytyy vielä porata muutama reikä patkan tuulettumista varten, tai täytyy muistaa nostaa patja aina irti pohjasta, kun sänkyä ei käytetä.

Yläsängyn pohja tehtiin kuultomaalatusta panelista

Mökin ikkunaan asennettiin Ikean pimennysrullaverho, ja lattialle löytyi väliaikaiskäyttöön sopiva matto omasta varastosta. Mökissä ei ole minkäänlaista lämmitystä, mutta kohtuullinen sisälämpötila saatiin 750 watin patterilla, joka laitettiin päälle vuorokautta aikaisemmin. Jatkossa torppaan on hankittava järeämpi patteri talvikäyttöä varten, mutta kyllä tämäkin ratkaisu toimi, kun majoittujilla oli lämpimät makuupussit.

Pinkkiä sen olla pitää!

Tänään kesäkeittiöön on saatu myös suurin osa keittiökalusteista! Kaapit ovat Ikeasta, ovimalli Rubrik Applåd hennon roosanvärisenä. Näyttää siltä, että kyseinen väri on poistunut Ikean valikoimasta, ainakaan äsken sitä ei verkkokaupasta löytynyt hakemallakaan.

Tilan pienuudesta johtuen alakaappeina käytetään yläkaappeja, joiden syvyys ei ole kuin noin 35 senttiä. Alakaapit eivät ole aivan kiinni seinässä, vaan sen verran irti että niiden ovien etureuna on samassa tasossa pöytälevyn kanssa, jonka syvyys on 45 senttiä. Pyökkinen levy on Bauhausista, jossa se on sahattu oikeaan mittaan. Levy öljyttiin kummaltakin puolelta pariin kertaan ennen asennusta. Pöytälevyyn upotetaan vielä tiskiallas keskelle alakaappien väliin. Kesäkeittiöön ei tule juoksevaa vettä, mutta allas on kätevä käyttää kantovedenkin kanssa - viemäriputki johtaa suoraan salaojaan, eli perunankeittovesistä pääsee helposti ja ekologisesti eroon.

Kesäkeittiön ja terassin sähköillä on oma ryhmäkeskus joka piilotettiin toiseen yläkaappiin. Lähes kaikki johdot saatiin piilotettua lattia- ja kattolistojen alle sekä keittiökalusteiden takana nurkassa olevaan ylijäämäpaneleista nikkaroituun koteloon. Kotelo maalataan vielä samalla värillä kuin seinähirret.

Sähköjä rakennelmassa on vähintäänkin riittävästi - yhteensä 6 pistorasiaa sisällä ja 7 ulkona. Terassille tullaan asentamaan jossain vaiheessa pienet ledit tunnelmavaloiksi, mutta tällä hetkellä valaistuksen hoitaa oven yläpuolella oleva pallovalaisin. Perinteisen päälle-pois -katkaisijan lisäksi valon voi laittaa toimimaan automaattisesti, jolloin liiketunnistimen ja hämäräkytkimen yhteistyö sytyttää ja sammuttaa valon tarpeen mukaan.

Seuraavaksi keittiömökkiin pitäisi rakentaa ainoalle jäljelläolevalle ehjälle seinälle kerrossänky. Tee-se-itse -ratkaisuun päädyttiin pienen pohdinnan jälkeen eilen, kun todettiin että Ikeasta ostettu metallinen putkihässäkkäkerrossänky on vähän turhan suuri ja se olisi pitänyt koota paikalleen ennen alakaappien asentamista. Sängyn design on vielä vähän työn alla...