Yläkerran kammarien kanssa on tapahtunut myös edistystä, eli molemmat huoneet on levytetty ja osittain jopa alustapetoitu. Onneksi saimme vinkin ystävältäni P:ltä, että pohjamaalin sijaan huokoleijona-levy kannattaa käsitellä pelkällä liisterillä. Pohjamaalausta harjoittelimme vain yhden purkin verran ja kokemus oli niin kallis, tuskallinen ja aikaavievä, että liisterinlevitys tuntui jopa vauhdikkaalta ja hauskalta. Esiliisteröinti tekee huokoisesta pinnasta sen verran tiiviin, että alustapettiliimaa ei imeydy siihen järjettömiä määriä.
Tänään pääsin korjaamaan ensimmäisen sadon omista marjapuskista, kun valkoinen viinimarja oli kypsynyt. Yhdestä puskasta kaksi rasiaa päätyi pakkaseen ja yksi rasia kummitytön (3,5 vuotta) mukana eilen iltapalaksi. Mustat viinimarjat kypsyvät poimintakuntoon varmaan maanantaihin mennessä, kun palaamme tänne viikonlopun Tampereen-loma jälkeen. Karviaisten sadonkorjuuta pitänee odotella vielä pari viikkoa.
Vannoutuneena stadilaisena on pakko myöntää, että alan viihtyä täällä yhä paremmin ja paremmin. Remontti etenee aika hitaasti, mutta hyvä siitä tulee, ja välillä on syytäkin ottaa hetki aikaa ihailla kaunista ympäristöä ja kuunnella lintujen konserttia lähipuissa. Ja miettiä, kuinka viereisellä pellolla karjuvaa fasaania saisi pillistä kiinni ja minkälaista pataruokaa siitä voisikaan valmistaa...
Ja herkkusuille muistutukseksi: grillaa banaaneja kuorineen sopivasti, tee rotsiin viilto pitkittäin, työnnä koloon runsaasti tummaa suklaata ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa. Kelpaa suunnilleen ihan kaikille. 3,5 vuotiaan ruokakriitikon mukaan "tää on hyvää, mä tykkään tästä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti