Tiesulku hiirille

Keittiön kyljessä on tilava ruokakomero, joka ainakin papanoiden määrästä päätellen on ollut hiirten suosiossa, vaikka siellä ei ilmeisesti vuosiin ole ruokaa säilytettykään vaan lähinnä astioita. Päätettiin laittaa komero uuteen uskoon, että sinne saadaan keittiön välineistö turvaan viimeistään siinä vaiheessa kun kyökki revitään alas.

Koppero tyhjennettiin kaikesta romppeesta, hyllyt nostettiin pois paikaltaan ja hyllyjen kannatinkiskot ruuvattiin irti. Tässä vaiheessa selvisi, miksi komero on ollut hiirten bilepaikkana: lattian ja seinän välissä olevasta kolosta komeroon on päässyt kulkemaan esteettä vähän pulskempikin yksilö. Reitti tukittiin järeällä listoituksella, seinien ja katon kolot tasoitettiin ja koko komeus maalattiin. Lattian hionta ja maalaus jäi seuraavaan kertaan, mutta komero näyttää nyt jo varsin siedettävältä.

Astiakomero ennen maalausta

Pieni makuuhuone saatiin levytettyä ja ikkunanpielet listoitettua todella helteisissä olosuhteissa. Vintillä oli varmasti yli 30 astetta lämmintä, ja isojen levyjen käsittely on muutenkin melko hikistä puuhaa - varsinkin kun huoneen seinät, katto ja lattia ovat vinksallaan mikä mihinkin suuntaan, eli  leikkaamisessa suorakulmaviivaimesta ei ole mitään iloa ja levyjen sovittelussa paikoilleen tarvitaan enemmän voimaa kuin taitoa. Ruuvinkolojen ja levysaumojen pakkelointi ja hiominen vei myös yllättävän paljon aikaa, maalaamisesta puhumattakaan...

Pikkumakkari levytettynä

Huone olisi saatu alustapetointivaiheeseen, ellei pohjamaali olisi loppunut kesken. Maalin riittoisuus oli arvioitu huikeasti alakanttiin, koska "kyllä se ihan varmasti riittää" kolmella litralla maalasi suunnilleen puolet seinäpinta-alasta. Huokoleijona-levy on nimensä mukaisesti huokoista, koska se imee maalia ihan loputtomasti. Toivottavasti pohjamaalaus oikeasti hillitsee tapettiliisterin menekkiä, tai sitä saa ryhtyä sekoittamaan 30 litran saavissa.

Toinen pieni takaisku koettiin naulapyssyn sanottua sopimuksen irti, kun yksi naula juuttui kiinni ja pyssyä ei lihasvoimin saa millään auki, vaikka käyttöohje muuta väittääkin. Palautin pyssyn tänään kitkerän kritiikin säestämänä Bauhausiin (jossa se kyllä otettiin mukisematta vastaan), enkä suostunut ottamaan vaihdossa uutta samanlaista tilalle. Ostin sen sijaan 10 litraa yleisohennetta, ja pänikän sammaleensyöjää nurmikkoa varten. Ostetaan uusi naulapyssy sitten, kun asiantuntija on palannut työmatkalta takaisin projektin pariin.

Ruokarintamallakin päästiin kokeilemaan jotain uutta, kun muurikkapannu otettiin käyttöön. Avogrillin lämmönsäätelyominaisuuksissa on vielä vähän treenaamisen varaa, mutta krepit ja wokki niiden täytteeksi saatiin hyvin aikaiseksi. Pyydämme naapureilta anteeksi runsasta savunmuodostusta, ei olisi ehkä pitänyt laittaa tuleen niitä kaikkein märimpiä omenapuupalikoita.

Nurmikonleikkuu tuntuu edelleen hauskalta puuhalta ja autonpesukin oli siedettävää, kun sai rauhassa lotrata sadevesitynnyrin ja puutarhaletkun kanssa. Painepesuri testataan myöhemmin! Pikakompostorin lämpötila oli lupaavasti noussut, eli se alkaa nyt ilmeisesti toimia, kun polttoainetta on kertynyt vähän enemmän. Uusia kukkia oli putkahdellut puutarhaan sinne tänne. Tällä hetkellä suosikkini on suuri keltainen lilja (varmaan jonkin sortin päivänlilja), joka on karannut penkistä niin, että irtoyksilöitä kurkistelee vähän joka puskasta. Täytyy syksyllä yrittää pyydystää nämä individualistit takaisin ruotuun ennen kuin ne muuttavat naapuriin.

Ensi viikonloppuna alkaa kolmen viikon loma!